Karavaanarikissat ja Euroopan valloitus

Karavaanari kissat ovat täällä pysyvästi ja kiertävät ihmistensä kanssa ympäri maailmaa, mutta mitä se käytännössä voi tarkoittaa? Tapoja matkata on yhtä paljon kuin ihmisiäkin ja jokainen kertomus siitä miten karavaanarikissat ottavat lungisti, rakastavat reissaamista sekä ihmettelevät maailmaa karavaanin ikkunoista, lisäävät käsitystä sitä ettei se välttämättä ole niin hankalaa miltä se kuulostaa. Päin vastoin, tuntuu että monella karavaanarikissat kulkevat mukana iisimmin kuin koirat!

Karavaanarikissat on aihe, mistä meille tänään kertoo ihana Jaana Kaartti, joka kulki miehensä ja kahden kissansa kanssa kuukauden Euroopassa. Mitä vaatii karavaani elämä kahden kissan kanssa Euroopassa ja mihin on hyvä varautua? Entä miten karavaanarikissat tottuivat matkailuautoon alunalkaen?

KARAVAANARIKISSOJEN KANSSA KUUKAUSI EUROOPASSA 2020

Meidän perheeseen kuuluvat suomalaiset rescue-kissat Söpö 13 v. ja Sulo Vilen 9 v. He ovat nykyään sisäkissoja ja karavaanareita. Ulkokissana ollut Söpö tuli meille kohta 6 vuotta sitten itsenäisyyspäivänä, hieman yllättäen tyttären kyydissä auton etupenkillä. Sulo puolestaan loikkasi elämäämme melkein yhtä yllättäen tämän vuoden kesäkuussa. Molemmat ovat omia persooniaan. Söpö oli ensin erittäinkin arka ja vietti puoli vuotta omakotitalomme yläkerrassa ennen kuin uskalsi astua alakertaan tapaamaan koiraamme Seppoa. Vuosien aikana Söpöstä on kehkeytynyt syliä rakastava Rinsessa. Koiramme Seppo oli myös rescue – kovia kokenut, suden näköinen, ihana koira, meidän sydän. Sulo Vilen puolestaan on heti ollut utelias, täynnä rakkautta ja hellyyttä.

Harrastamme reissaamista ja olemme tehneet sitä jo vuosikymmeniä. Olemme kiertäneet Eurooppaa ja muuta maailmaa ympäriinsä. Sepon kanssa reissattiin henkilöautolla ja muulloin mentiin moottoripyörällä.
Näillä reissuilla olimme aina olleet hotellien ja ravintoloiden armoilla ja tämän vuoksi olimme monesti miettineet matkailuautoilua, mutta Sepolle auton tilat olisivat olleet liian pienet.

Tammikuussa rakas Seppomme lähti ikuiselle matkalle eivätkä reissaamiset tulleet vähään aikaan mieleen. Vuoden ensimmäinen loma kuitenkin lähestyi ja pakkohan sitä oli alkaa miettiä. Kevään aikana koko maailma oli joutunut pandemian valtaan. Korona antoi meille potkun lähteä nyt kokeilemaan matkailuautoilua, koska mikään muu matkailumuoto ei ollut edes mahdollista. Pähkäilimme, että matkailuauton avulla voisimme jatkossa ottaa Söpön mukaan reissuihin. Olimme tehneet Söpön ja Sepon
kanssa lyhkäisiä reissuja henkilöautolla – mökeille ja hotelleihin, mutta aina harmitti, kun Söpö ei päässyt mukaan pitkille matkoille.

Kissasta karavaanariksi

Tuumasta toimeen ja toukokuussa vuokrasimme matkailuauton. Pakkasimme Söpön mukaan ja lähdimme kiertelemään Suomea. Ensimmäisen vuorokauden aikana Söpöstä – meistä kaikista – tuli karavaanareita. Hurahduksesta tuli kallis, koska tietysti oli ihan pakko ostaa oma matkailuauto jo ennen juhannusta, mutta tätä ennen perheeseemme loikkasi Sulo. Sulo saapui meille elämänsä ensimmäisessä autokyydissä – entisestä ulkokissasta tuli sisäkissa.

Pidämme kissoilla pantaa, jossa on kulkunen ja reissuissa valjaita. Kulkunen on hyvä, jotta kuulemme missä tyypit hiippailevat. Koska Söpö on todella pieni ja muljauttaa itsensä herkästi valjaista, käytämme hänellä tuplavaljaita. Molemmilla kissoilla on ns. hintalaput valjaissa eli muovilätkät, jossa kv-puhelinnumeromme ja huomattava summa rahaa mainittuna. Jos pahin mahdollinen tapahtuisi, niin aivan varmasti noilla
summilla joku ottaisi meihin yhteyttä. Molemmat kissat ovat ottaneet pannat ja valjaat todella hyvin vastaan. Itseasiassa väittäisin molempien olevan ylpeitä vaatetuksestaan.

Aloimme totuttaa Suloa matkailuautoon siten, että istuimme kotipihassa vankkurissa ja nukuimme siinä yöt. Lopulta lähdimme tekemään pieniä kotimaanmatkoja. Onneksi Söpö pystyi näyttämään Sulolle mallia ja reissut alkoivat heti sujua hyvin – nykyään ne sujuvat loistavasti. Toki molemmat ensimmäisillä kerroillaan maukuivat, mutta tottuivat pian liikkuvaan kotiin. Matkapahoinvointia Söpöllä oli aikoinaan mutkateillä, mutta Sulo ei voinut pahoin missään vaiheessa. Söpön pahoinvointi loppui kokonaan
toukokuun reissulla, ensimmäisen ajopäivän jälkeen.

Karavaanarikissat Euroopassa

Kesälomamme oli tänä vuonna lokakuussa ja monestakin syystä olimme lähdössä taas meren toiselle puolelle. Hankimme kissoille passit jo hyvissä ajoin eli otimme yhteyttä paikkakuntamme eläinlääkäriin. Tätä tapaamista ennen olimme jo selvittäneet kissojen osalta matkailuun liittyvät asiat Ruokavirastosta. Lemmikkien osalta saattaa olla maakohtaisia vaatimuksia esimerkiksi rokotteiden osalta.

Matkamme alkoi Helsingistä lautalla Tallinnaan. Käyttämämme laivayhtiö salli lemmikkien jättämisen autoon matkan ajaksi eli Söpö ja Sulo viettivät turvallisesti kahden tunnin laivamatkan vankkurimme makuuosastossa. Matkailuautomme on hankittu lemmikkejä ajatellen eli auto on kauttaaltaan ilmastoitu. Lisäksi auton voi ovilla jakaa kolmeen eri tilaan. Ilmastointi on kyllä ihan pakollinen, koska vankkurissa sisälämpötila on aina huomattavasti korkeampi kuin ulkona – lämpiminä päivinä asteet voivat nousta hengenvaarillisiksi. Ovilla voimme tarvittaessa eristää lemmikit turvallisesti omaan tilaan ilman pakenemisvaaraa, kun joudumme välillä tiuhaankin käymään auton ulkopuolella ja pitämään ulko-ovia auki.

Tallinnasta jatkoimme Itä-Viroon, viettäen siellä pidemmän viikonlopun hotellissa. Tämä oli Sulolle ensimmäinen kerta hotellihuoneessa ja eipä Sulo tuottanut pettymystä tässäkään asiassa, vaan innostuneena viihtyi pienessä huoneessa Söpön kanssa. Hotellissa oli myös hotellikissa ja ohimennen kaikki pörröpäät morjenstivat.

Matka jatkuu Latvian läpi Liettuaan

Virosta matka jatkui siten, että ajoimme Latvian läpi Liettuaan, jossa yövyimme vanhan pariskunnan kotipihalla matkaparkissa. Olemme kehittäneet kissoille ”porkkanan” reissaamiseen eli aina kun olemme
vankkurilla liikkeellä, kissat pääsevät leiripaikassa ulkoilemaan. Ei tarvitse kuin hihnat ottaa käteen, niin molemmat juoksevat vierekkäin istumaan ulko-oven eteen. Siinä he odottavat nätisti, että kaikki ovat valmiina. Molemmat kissat kulkevat valjaissa hyvin, vaikka Sulollehan tuokin oli uusi asia. Söpöä on käytetty valjaissa jo vuosia ja hän on kotona tottunut kulkemaan lenkeillä – aivan kuin olisi ottanut mallia koiraveikastaan Seposta.

Vaikka Söpö on arka kissa, niin reissuissa hän on osoittanut suuren rohkeutensa ja mielenkiintonsa kaikkea uutta kohtaan. Pitkät lenkit ja retkituolilla istuminen vankkurin tai grillin ääressä on hänelle erittäin mieluisaa hommaa. Reipas ja sosiaalinen Sulo on sitten valjaissa pelokkaampi. Olemme hankkineet kissateltan, jossa he voivat turvallisesti olla ja tämä on Sulon suosikkipaikka. Teltta on käyttökelpoinen myös pienelle koiralle. Käyttämämme teltta menee pieneen tilaan ja nopea sekä helppo kasata.

Liettuasta on hujauksessa Puolassa. Ajoimme yhden yön jälkeen Malborkiin, jossa vietimme pari päivää. Leirintäalue sijaitsi Malborkin linnan kupeessa lammen rannalla ja kissat viihtyivät alueella erittäin hyvin. Katselimme porukalla nähtävyyksiä ja kelikin oli sopivan kesäinen. Malborkista jatkoimme matkaa Sopottiin. Olimme upealla leirintäalueella meren rannalla ja merituuli tuntui sopivan kissoillekin.

Ruotsissa lemmikeistä on ilmoitettava hyvissä ajoin tullille

Puolasta matkasimme Saksaan. Olimme Harz-vuorilla, kuulimme susien ulvovan ja huuhkajien huhuilevan. Katselimme keskiaikaisia kaupunkeja ja linnoja. Vietimme mukavia öitä stellplatzeilla ja leirintäalueilla. Mutta Saksasta sitten Tanskaan. Ihania hiekkadyynejä, raivoavaa merituulta ja heinämättäitä. Myrskyt olivat Sulolle hieman liikaa, mutta pikkuinen Söpö nosti uljaasti päätänsä tuulia vasten ja pikkuisella nenällään haisteli maailman tuoksuja. Kotimatka alkoi ajaen Tanskasta siltojen kautta Ruotsiin. Ennen Ruotsiin menoa lemmikeistä on tehtävä ilmoitus Ruotsin tullille. Onneksi meillä oli läppäri mukana ettei tarvinnut kännykästä tihrustaa linkkejä ja ruotsin kielisiä kysymyksiä. Ilmoituksessa kysytään mm. passissa olevia tietoja ja ilmoituksen tekemättä jättäminen on rangaistavaa.

Ruotsissa ilmeni pikkuinen ongelma leirintäalueiden kanssa eli aivan kuten Suomessa, tätä aikaa vuodesta lähes kaikki ovat jo kiinni. Öölannista löydettiin tasan yksi avoimena oleva leirintäalue eikä siellä ollut henkilökuntaa saati muita asiakkaita. Ilmoittautuminen hoidettiin kännykällä. Muualla löysimme avuliaita kausipaikkalaisia ja pystyimme
turvallisesti jatkamaan ajoa aina Kapellskärin satamaan asti. Tällä kertaa kissat täytyi siirtää autokannelta hyttiin. Ja tälläkään kertaa he eivät tuottaneet meille pettymystä: otimme kissojen takia ikkunallisen hytin
ja se olikin oiva veto, sillä molemmat nauttivat istua ison ikkunan edessä ja katsella yöllistä merta sekä majakoiden valoja.

Karavaanarikissojen paluu arkeen

Olimme kotona aamupäivästä ja mitä sitten tapahtui: kissat eivät halunneetkaan poistua vankkurista, joten vietimme vankkurissa, omalla kotipihalla vielä kaksi yötä ja lopulta kannoimme karanaavarikissat väkisin
kotiasuntoon. Nyt tuntuu, että kissat ovat hieman pitkästyneitä eikä kotihommien tekeminen kiinnosta – ei kyllä meitäkään – joten uutta reissua jo suunnitellaan.

En voi muuta tähän loppuun todeta kuin, että kesäloma oli loistava ja onpa meillä mahtavat kissat – karavaanarikissat!

Reissuterveisin,
Jaana, Vesa, Söpö ja Sulo Kaartti

Tässä linkit meidän reissuvideoihin ja -kuviin. Youtubessa kaikenlaisia reissujuttuja ja lisää karavaanarikissoista – videoita tulee melkein joka viikko. Toivottavasti pidätte ja ehkäpä saatte jotain vinkkejäkin!