Kissan temppukoulutus on kissan aktivointia

Kissan temppukoulutus, mitä se on, mitä se vaatii ja miten sitä käytännössä toteutetaan? Kissan temppukoulutus on antoisa mutta vaativa laji. Jos omistaja ei osaa löytää vikoja enemmän omassa käytöksessään kuin kissansa käytöksessä, junnaa temppuilu täysin paikallaan.

Aiheesta meille tällä kertaa kirjoittaa Sari toivola, joka on neljän kissan ihminen, Suomen Agilitykissat ry:n puheenjohtaja ja viestintävastaava sekä eläinten hyvinvointiaiheisiin erikoistunut Art Director ja viestinnän asiantuntija.

Kissan temppukoulutus tuo sisältöä kissan
elämään

Kissaa on totuttu tyypillisesti pitämään laiskanpulskeana eläimenä, jota ei voi kouluttaa ja jota ei ihmisen kotkotukset liiemmin kiinnosta. Todellisuudessa kissa on aktiivinen eläin, joka tarvitsee monipuolista aktivointia voidakseen hyvin. Kissan temppukoulutus on mukavaa ihmisen ja kissan välistä yhteistä ajanviettoa, joka tuo tervetullutta sisältöä sisäkissan elämään.

Kissan temppukoulutus, eli erilaisten temppujen ja taitojen opettaminen on muiden aktivointimenetelmien, kuten turvallisen ulkoilun ja leikkimisen, ohella oiva tapa tuoda merkityksellistä sisältöä kissan elämään.
Kun palkitsemalla kouluttamisen periaatteet ovat hallussa sekä ihmisellä että kissalla, voidaan niitä hyödyntää myös erilaisten arjen taitojen sujuvoittamisessa.

Kissan temppukoulutus tapahtuu ilon kautta

Kissan temppukoulutus perustuu aina niin kutsuttuun positiiviseen vahvistamiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että kissaa koulutetaan palkitsemalla silloin, kun se toimii ihmisen toivomalla tavalla. Rankaisuja ei käytetä,
vaan ei-toivottu käyttäytyminen jätetään yksinkertaisesti huomiotta.

Se mikä on kissalle paras palkkio, riippuu sekä tilanteesta että kissan yksilöllisistä ominaisuuksista. Se mikä kotioloissa saa kissan heittämään kuperkeikkaa, ei välttämättä kodin ulkopuolella kelpaakaan. Ruoka ajaa useimmiten
asiansa tilanteessa kuin tilanteessa, mutta vain kokeilemalla selviää, millainen palkkio on juuri omalle kissalle paras missäkin tilanteessa.

Syy kissan motivaatiopulaan löytyy useimmiten ihmisestä

Siihen että kissa viis veisaa ihmisen koulutusyrityksistä, on monta eri syytä. Syyt eivät useimmitenkaan löydy kissasta, vaan ihmisestä. Jos tulee tunne, ettei kissaasi yksinkertaisesti kiinnosta mitä yrität sille opettaa, kannattaa ihan ensimmäisenä marssia peilin eteen ja tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa.

On kissan ja ihmisen välisen yhteistyön sujuvuuden kannalta erittäin tärkeää analysoida, mitä peilistä näkyy: Olenko vaatinut kissaltani liikaa ja patistanut sitä asioihin, joita se ei vielä osaa tai ymmärrä? Olenko
osannut muotoilla viestini riittävän selkeästi ja pilkkonut opeteltavat tehtävät riittävän pieniin osaalueisiin? Entä olenko opettanut kissalleni yhteisen kielemme kieliopin? Olenko muistanut palkita ja kehua kissaani riittävästi, pienistäkin edistysaskeleista? Olenko tarjonnut kissalle sellaista palkkiota, jotka motivoivat sitä uuden oppimiseen?

Kissan temppukoulutus perustuu dialogiin ja yhteiseen kielioppiin

Kokemukseni mukaan koulutustilanteissa, joissa kissa katsoo ihmistä ensin kuin halpaa makkaraa ja poistuu sitten viiksiään nakellen paikalta, on useimmiten kyse ihmisen toiminnasta. Kissa kun ei jaksa kovin kauaa
yrittää selvittää mitä yrität sille kertoa, jos kerrot asiasi tavalla, jota se ei ymmärrä. Olet myös saattanut vahingossa tulla vaatineeksi kissalta liikoja sen osaamistasoon nähden, jolloin se kokee, ettei yrittäminen kannata.

Kissan motivaatiopula saattaa näyttäytyä ihmiselle niin, ettei kissaa nyt vaan kiinnosta tai huvita. Havainto kissan mielenkiinnon puutteesta pitää sillä hetkellä varmasti täysin paikkansa, mutta vastoin vanhoja uskomuksia peli ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Kun ihminen onnistuu mukauttamaan omaa toimintaansa kissansa yksilöllisten ominaisuuksien pohjalta, eteen aukeaa aivan uusi ja huikea kissan koulutuksen maailma.

Kissan temppukoulutus perustuu dialogiin, eli molemminpuoliseen vuorovaikutukseen kissan ja ihmisen välillä. Kun kommunikaatio on kunnossa ja molemmilla yhteisen kielen kielioppi hallussa, vain taivas (ja
ihmisen mielikuvitus) on rajana sille, mitä kaikkea hienoa ja hauskaa kissa ihmisen ohjauksessa oppii!

Teksti: Sari Toivola
Kuvat: Essi Latto