Kissat ja koirat, millaista niiden ystävyys on?

Kissat ja koirat ovat kaksi täysin erilaista eläintä, joten voiko niiden ystävyys olla minkälaista? Ja vaatiiko tämä paljon totuttamista? Se on totta että ne kissat ja koirat omaavat erilaisia käyttäytymispiirteitä, mutta niiden välinen ystävyys voi saavuttaa jotain todella suurta harmoniaa kahden rodun välille.

Tämän viikon artikkelin aiheena on kissan ja koiran ystävyys ja mitä se voi vaatia. Kirjoittajana on ihanan Astrid ja Baloo Instagramin pitäjä, jolla on kokemusta useammasta koirasta ja kissasta ja niiden ystävyydestä.

Miksi olla kissa tai koira ihminen, kun voi olla molempia? Annetaan siis ihanalle Katjalle näppäimistö käteen ja nostetaan hymy korviin ihanien kissojen ja koirien parissa:

kuin kissat ja koirat

”Hyvinhän tämä sujuu!”, sanoin iloisena miehelleni, kun koiramme Impi oli mennyt lattialle makaamaan niin pieneen myttyyn kuin iso koira suinkin voi. Rescue-kissamme Noppa oli ollut talossa reilu kaksi viikkoa, ja oli juuri uskaltautunut tekemään hieman tuttavuutta koirien kanssa. Impillä on aina ollut tunneälyä, ja se koittikin olla mahdollisimman pienen ja vaarattoman näköinen Nopan silmissä. Kun Noppa sitten meni varovasti nuuhkimaan, Impi kääntyi vielä aivan korostetun hitaasti ensin kyljelleen ja sitten selälleen.

Samaan aikaan tilannetta tarkkaili sohvalta bokserimme Panda, tuo suurisydäminen parkettien perunaveitsi. Kun Pandan vuoro oli tulla tutustumaan uuteen perheenjäseneen, se päätti näyttää kaikki hienoimmat temppunsa aloittaen syöksykierresirklauksesta, ja säntäsi nelitassuluisussa häntä hurjasti heiluen suoraan kissaa päin. Parkettilattiaan jäi kiihdytysjäljet, Noppa säntäsi korvat luimussa ja karvat pörhössä sängyn alle, ja Panda jäi hölmistyneenä katsomaan, että mitä tapahtui.

Tämä oli meidän ensikosketus kissojen ja koirien yhteiseloon, ja tästä kertomastani tapauksesta on jo vuosia aikaa; Impi lähestyy jo neljäätoista ja kaksi muuta tarinan sankaria ovat jo sateenkaarisillalla. Kivikkoisesta alusta huolimatta, uskokaa tai älkää, myös Pandasta ja Nopasta tuli parhaat kaverukset. Panda oppi olemaan rauhassa Nopan kanssa, mutta ei se
varsinaisesti kokemuksistaan viisastunut, sillä seuraavan kissa kanssa se koitti taas esittää näitä vauhdikkaita temppujaan ja ei ymmärtänyt lainkaan miksei niitä arvostettu! Onneksi me ihmiset olimme jo tällä toisella kertaa hieman paremmin hommassa mukana.

Meidän kissat ja koirat

Ensimmäinen kissamme Noppa tuli meille aikanaan eläinsuojelutapauksena ja Nopan suhtautuminen kaikkeen poikkesi
hyvin paljon siitä, miten nämä nykyiset kissamme näkevät maailman. Noppa oli aluksi hyvin arka, mutta hänestä kuoriutui mitä suloisin, lämmin sydämisin ja rakastavin pieni kehruukone. Noppa muodosti myös koiriemme kanssa todella tiiviin suhteen. Koirat olivat Nopalle aivan kaikki kaikessa ja oli ihanaa katsoa millä rakkaudella ja antaumuksella Noppa hoivasi isoja ystäviään. Koiria myös tervehdittiin aina ensin – ja meitä ihmisiä sitten joskus, kun aikaa oli. Kaikki uudet asiat, äkkinäiset liikkeet tai uudet ihmiset olivat Nopalle todella pelottavia, mutta koirista sai turvaa.

Nopan menetettyämme talo ei tuntunut enää kodilta, koska sieltä puuttui kissa. Astrid tuli taloon noin puoli vuotta myöhemmin ja ei aluksi halunnut tehdä noihin dinosauruksen kokoisiin koiriin tuttavuutta, mutta noin kolmen päivän suhinoiden jälkeen totesi, että kai noiden jättiläisten kanssa on vaan opeteltava elämään. Astrid nukkui paljon varsinkin Panda-koiramme vieressä, mutta otti käytökseensä mallia Impistä. Astrid onkin talomme vahtikissa, joka seuraa ohikulkijoita parvekkeelta korvatupsut väpättäen, ja ilmoittaa heti, jos jotain outoa tapahtuu.

Baloo ei valitettavasti enää kerennyt tutustua Pandaan, sillä menetimme Pandan lyhyen ja kiivaan luusyöpätaistelun jälkeen. Baloo on ollut hyvin mutkaton kissa alusta saakka, hän käveli kantokopasta ulos asenteella ”Jaaha, täällä minä sitten asun” eikä arastellut Impiä tai Astridiakaan. Sen lisäksi että kissat leikkivät keskenään, Baloo usein hakee Impiä leikkimään hyppäämällä meritähtenä Impin naamaan. Baloo on silloin tällöin myös mukana Impin kanssa lenkillä, ja se on selvästi vahvistanut heidän suhdettaan entisestään.

Meillä on ollut onnea, koska kissojen ja koirien totuttaminen toisiinsa on sujunut verrattain helposti ja nopeasti. Eläimet ovat yksilöitä siinä missä me ihmisetkin, mutta jaan tässä muutamia asioita, jotka on hyvä huomioida, kun kissalle tulee koirakaveri, tai koiralle kissakaveri.

Kissa ei ole pieni koira

Yleensä ihmiset luokittelevat itsensä joko kissa- tai koiraihmisiin. Itse miellän olevani sujuvasti molempia, ja koen, että kissojen ja koirien vertailu keskenään on tavallaan turhaa, sillä ne ovat kaksi eri lajia. Meillä on tällä hetkellä Impin kaverina kaksi ragdollia, ja vaikka rotuun monesti viitataan sanoilla ”koiramainen kissa”, on se mielestäni hieman hupsua.
Sillä vaikka nämä meidänkin kissat ovat leppoisia, seuraavat perässä huoneesta toiseen, tunkevat seuraksi kaikkeen ja noutavat leluja, ovat ne silti kissoja isolla koolla, eivät koiria.

Kissojen ja koirien sosiaalisessa käytöksessä on eroja. Koirat ovat luonnostaan laumaeläimiä, ja ne yleensä ottavatkin uudet tulokkaat innokkaasti ja rohkeasti vastaan. Kissa sen sijaan saattaa haluta aluksi pitää hieman etäisyyttä, ja voi kokea koiran innostuneen lähestymisen tungettelevana, töykeänä ja jopa uhkaavana. Vaikka kissakin nauttii seurasta ja kiintyy lujasti perheeseensä, on se kuitenkin lähtökohtaisesti yksineläjä – ei laumaeläin. Ja toisin kuin koirien esi-isä susi, luonnossa kissa on monen eläimen saalis, joka näkyy edelleen vaistona paeta.

Kissojen ja koirien kanssakäymistä onkin hyvä seurata monestakin syystä. Yksi tärkeimmistä on se, että niiden elekielet ovat erilaiset. Tämä voi alkuun aiheuttaa väärinkäsityksiä ja hämmennystä, mutta koira oppii kyllä ”puhumaan kissaa” ja kissa oppii ymmärtämään, ettei vauhdikkaasti häntää heiluttava koira ole ärsyyntynyt tai vihainen. Tilanteet, joissa koira ja kissa tulkitsevat toistensa eleet eri tavalla, yleensä päätyvät huonommin koiran kannalta. Meillä omien kissojen ja koirie kanssa ei ole sattunut vahinkoja, mutta vierailemassa ollut koira on saanut viipaloidun kirsun, kun tulkitsi tassu ylhäällä murisevan kissan haluavan leikkiä.

Tassunaskel kerrallaan

Yleistettynä voisi sanoa, että helpointa kissojen ja koirien tutustuttaminen toisiinsa on, mikäli molemmat ovat pentuja, tai kotiin uutena tuleva perheenjäsen on pentu. Tietysti myös aiemmat kokemukset vaikuttavat – mikäli kissalla on huonoja kokemuksia koirista, se todennäköisesti ei suhtaudu niihin lähtökohtaisesti lempeästi ja toisin päin. Myös koiran rodulla on vaikutusta – vahvasti metsästysviettinen koira ei välttämättä ole kissan kaveriksi se paras vaihtoehto.

Tärkeimpinä asioina tutustuttamisessa itse pidän:

• Kissalla oltava lepopaikkoja, joihin koira ei pääse tai yletä. Esim. korkea kiipeilypuu tai turvallinen pääsy kirjahyllyn tai vastaavan päälle.
• Kissalle rauhallinen paikka käydä hiekkalaatikolla –> koira ei saa tungetella, tämä voi pahimmillaan aiheuttaa stressiä ja vääriin paikkoihin pissailua.
• Ruokailu järjestetty niin, että sekä kissa että koira saavat syödä rauhassa, eikä kumpikaan pääse syömään toisen ruokaa. Koiranruoka ei kissalle sovi, ja koiralle yleensä kissanruoka maistuu vähän liiankin hyvin.
• Meillä ei ole pidetty koskaan eläimiä erillisissä tiloissa, mutta joillekin tämä on ollut toimiva tapa.
  Kuitenkin silmällä täytyy aluksi pitää ja puuttua tilanteisiin heti (esim. liian innokas koira, liian rajut leikit).
• Yhteisiä nami hetkiä! Herkkujen syöminen herättää aivoissa mielihyvää ja on mukava, rauhallinen yhteinen hetki
• Kärsivällisyyttä. Aina tutustuminen ei suju hetkessä, ja joskus voi tulla takapakkia.
  

Sanonnalla ”kuin kissat ja koirat” viitataan yleensä eripuraisuuteen, mutta tosielämässä kissat ja koirat voivat ystävystyä ja usein niin käykin. On todella mukavaa ja palkitsevaa katsoa, millaisen vahvan rakkauden ja luottamuksen siteen kaksi aivan erilaista eläintä voi solmia.

• 

• 

• 

•