Rescuekissan kesyyntyminen valjaissa ulkoilevaksi

Rescuekissan kesyyntyminen voi vaatia ajoittain pitkää pinnaa ja jopa synkkiä ajatuksia, mutta on useimmiten hyvin palkitseva kokemus. Ensimmäiset merkit rescuekissan kesyyntymiseen voivat vaatia aikaa. Mutta kun näin käy, saattaa edistys alkaa etenemään huimaa tahtia.

”Kissa on onnellinen ”pelkkänä” sisäkissana ja rescuetaustan omaavan kissan kanssa ulkoilu tulee aina olemaan riskialtista karkaamis vaaran vuoksi. ”

– tuntematon

Edellinen lause on ilmeisesti yllättävän tuttu kissa piireissä, mutta onneksi on ihmisiä jotka päättävät tehdä toisin ja onnistuvat siinä. Näistä yksi on Geisha kissan omistaja, joka kertoo tämänpäiväisessä artikkelissa heidän edistymisestään arasta kissasta valjaissa ulkoilevaksi seikkailijaksi. Hekin olivat saaneet kyllä rescuekissan ulkoiluun hyviä vinkkejä keskustelupalstoilla. Rescuekissan kesyyntyminen ja syliin nostaminen tuntuivat tärkeimmiltä ensiaskeleilta.

Mitä rescuekissan kesyyntyminen voi vaatia ja miten rescuekissan kesyyntyminen voidaan toteuttaa? Annetaan Geisha kissan omistajan kertoa heidän omista kokemuksistaan.

Yhden villikon kesyyntymistarina valjaissa ulkoilevaksi

Geisha tassutteli elämääni joulukuussa 2018 Kisu ry:n kautta. Geisha oli loukutettu noin 12 viikkoisena yhdessä emonsa kanssa pihapiiristä, jonka ulkorakennukseen ne olivat ilmestyneet. Geisha vietiin emonsa kanssa ensikotiin, jossa se tottui ihmisten läsnäoloon ja vähitellen kesyyntyi siinä määrin, että antoi jo hiukan silittää itseään. Tässä vaiheessa Geisha oli arviolta hieman alle puolivuotias ja arvioitiin valmiiksi jatkamaan kesyyntymistä omassa kodissa.

Itselläni ei ole aiempaa kokemusta rescuekissoista ja näin jälkikäteen tajuan, ettei minulla ollut täysin realistista käsitystä siitä, millainen prosessi villikon kesyyntyminen olisi. Aiemmat kissani, pennusta asti ihmisen kanssa kasvaneet, ovat vain hypähtäneen keskelle uuden kodin hälinää ja hyörinää, mutta Geisha syöksyi sängyn alle ja pysytteli siellä seuraavat kaksi kuukautta. Yön pimeydessä hän kuljeskeli makuuhuoneessa, mutta päivällä ei tullut näkyville. Syömässä ja hiekkalaatikolla Geisha kävi aina silloin, kun en ollut läsnä.

Olin ajoittanut uuden perheenjäsenen tulon kolmen kuukauden opintovapaani alkuun. Ensimmäiset kaksi kuukautta makoilin monta kertaa päivässä sängyllä tai sängyn vieressä jutustellen Geishalle. Liitin makuuhuoneessa käyntiin aina ruuan tai makupalojen tuomisen. Omat mietteet olivat välillä aika synkkiä, mietin mitä teen väärin ja miksei Geisha kesyynny. Luin ns. pakkosylittämisestäkin, mutta päätin, etten tekisi mitään pakolla, vaan kaikki tapahtuisi kuitenkin Geishan ehdoilla.

Eräänä yönä otettiin vihdoin suuri askel eteenpäin luottamuksen syntymisessä, kun Geisha hyppäsi sängyn jalkopäähän nukkumaan ja sen jälkeen kesyyntyminen lähtikin nopeasti etenemään. Ehkä noin kahden viikon kuluttua tuosta sänkyyn hyppäämisestä Geisha leikki hieman kanssani ja antoi jopa hipaisten silittää. Myöhemmin osoittautuikin, että tie Geishan sydämeen kävi juuri silittämisen kautta, viitteitä tästä oli saatu jo ensikodissakin.

Syliin nostaminen ulkoilun edellytyksenä

Alusta asti ajatuksena oli, että opettaisin Geishan ulkoilemaan valjaissa. Tämä ajatus tuntui alussa todella kaukaiselta. Luin keskustelupalstoilta muiden kokemuksia ja pyysin vinkkejä villikon edelleen kesyyntymiseen ulkoilua ajatellen. Hyvin paljon sain kommentteja, että kissa on onnellinen ”pelkkänä” sisäkissana ja rescuetaustan omaavan kissan kanssa ulkoilu tulee aina olemaan riskialtista karkaamisvaaran vuoksi. Uskon, että kissa on onnellinen sisäkissana, mutta luulen, että se on vielä onnellisempi, jos sillä on mahdollisuus turvalliseen ulkoiluun.

Keskustelupalstoilta sain kuitenkin myös käyttökelpoisia ohjeita ja ymmärryksen, että ensimmäinen askel turvalliseen ulkoiluun on, että Geishan pitää olla syliin nostettavissa. Silittämisestä Geisha siis nautti ja nyt aloin välillä silittämisen lomassa asettelemaan käsiä Geishan keholla niin kuin ne olisivat kissaa nostaessa. Hetken käsien pysähtymisen jälkeen jatkoin silittämistä. Geisha ei tästä hämmentynyt ja nopeasti päästiin siihen, että nostin Geishaa muutaman millin niin, että se lähinnä tajusi jonkinlaisen puristavan ja nostavan otteen.

Nostoharjoituksissa edistyttiin nopeasti, koska tein niitä usein. Pian saatoin nostaa Geishaa jo ylös sentin, seuraavalla kerralla nostin vain muutaman millin, sitten 5cm ja taas seuraavalla kerralla vähän vähemmän. Tavoitteena oli, ettei se koskaan säikähtäisi ja tässä onnistuin. Huikea hetki oli, kun nostin Geishan syliin, jossa jatkoin sen silittämistä ja koko ajan se kehräsi rentona. Olimme päässeet kesyyntymisessä aimo askeleen eteenpäin.

Kävellään yhdessä

Sylissä olosta siirryttiin harjoittelemaan sitä, että nousin seisomaan ja pian otin muutaman askeleen Geisha sylissäni. Seuraavalla kerralla harjoitusta helpotettiin ja vastaavasti välillä käveltiin useampi askel. Kesäkuussa, noin ½ vuotta Geishan luokseni muuton jälkeen ja sen ollessa arviolta 12kk vanha, kesyyntyminen oli niin pitkällä, että aloin miettiä harjoittelun siirtämistä ulos. Valjaiden pitämistä harjoiteltiin ensin sisällä, mutta se meni helposti, Geisha ei kiinnittänyt niihin mitään huomiota.

Koirien vuoksi terassi ja osa pihasta on aidattu ja aloitimme ulkoilun siten, että kävelin Geisha sylissäni tässä osassa pihaa. Ensimmäisestä ulkoilukerrasta alkaen Geisha oli uteliaan kiinnostunut kaikesta, erityisiä pelkoja ei tullut esille. Olin kesälomalla, joten pystyimme tekemään useita ”syliulkoiluja” päivässä. Geisha oppi myös heti pyytämään ulos ja kärkkymään terassin ovella, asia, josta rescuekissaryhmissä varoiteltiin ja jolla perusteltiin sitä, ettei ulkoilun opettaminen kannata.

Aloitimme valjaissakävelyn harjoittelun myös aidatulla alueella ja aina jos Geisha säikähti tai hätkähti jotain, pysäytin sen ja silittelin sitä sekä juttelin sille, kunnes se rentoutui. Muutaman aidatulla alueella kävelyn jälkeen uskoin Geishan kesyyntyneen niin paljon, että maailma oli avoinna myös laajempaa tutkimista varten, sillä asuinympäristömme on rauhallista maaseutua. Tässä vaiheessa Geisha oli oppinut olemaan sylissäni täysin luottavaisena ja luotin siihen, että tarvittaessa pystyisin rauhoittamaan sen silityksin ja puheella.

Mihin on tultu?

Tuosta kaikesta on nyt kulunut vuosi ja Geisha on eläinlääkärin arvioiman syntymäajan mukaan juuri täyttänyt kaksi vuotta. Kulunut vuosi on tuonut mukanaan lukemattomia mukavia yhdessäolon hetkiä ja korvaamattomia kokemuksia Geishan kanssa. Olen antanut Geishan päättää itse ulkoilureittinsä. Talvella hän suuntaa kulkunsa havumetsään, keväällä koivikko oli suosiossa ja nyt kesäaikana hän useimmiten kuljeskelee koivikon läpi läheiselle pellolle heinäsirkkojen perässä hyppimään.

Geisha saa määrätä ulkoilureitin, mutta minä määrään ulkoiluajan keston. Yleensä arkisin ulkoilemme 45-60 minuuttia, kerran päivässä, viikonloppuisin enemmän. Geisha kävelee toisinaan lenkin, eli palaa kotipihaan, mutta toisinaan kannan häntä kotiinpäin, sillä Geisha viihtyisi ulkona vaikka kuinka kauan. Viime syksynä valmistui kotipihaan kissatarha ja tänä kesänä myös mökille, joten mahdollisuus ulkoiluun on niiden myötä kasvanut. Geishan mielestä aina on oikein hyvä sää ulkoilla, joten minä toimin myös pakkasvahtina.

Geisha on oppinut joitakin sanoja, jotka liittyvät ulkoiluun ja osaltaan helpottavat yhdessä kuljeskelua. ”Odota” tarkoittaa sitä, että Geisha on valinnut minulle haastavan reitin ja tulen vähän hitaasti 3m pitkän taluttimen jatkeena. Geisha käy tässä vaiheessa yleensä makoilemaan ja odottaa rauhallisesti. ”Ei” tai ”höpöhöpö” tarkoittavat reittiä, johon en pääse hänen perässään ja silloin hän kääntyy takaisin (koettaa kyllä hetken päästä samaa suuntaa uudelleen…) jne.

Vuoden aikana Geisha on kerran päässyt livahtamaan ulos ovesta luvatta ja hyppeli iloisesti pitkin pihaa. Ihme kyllä pysyin rauhallisena ja hain sisältä Geishan herkkuruokaa, jota hän kävi nuuhkimassa, mutta ei tullut kiinniottoetäisyydelle. Hain sisältä valjaat ja taluttimen. Heiluttelin niitä ilmassa ja kutsuin nimeltä. Geisha keskeytti heinäsirkkajahtinsa, päästi iloisen naukaisun ja purjehti häntä pystyssä luokseni kiehnäämään ja odottamaan valjaiden pukemista. Eihän mikään ole niin mukavaa kuin ulkoilu yhdessä <3

Geishan ulkoilu on toisinaan sitä, että saatamme ihailla yhden ruohonkorren heilumista 15 minuuttia. Lähinnä omaksi ajankulukseni aloin ottaa Geishasta ulkoillessa kuvia, näitä Geishan ulkoiluja voi seurata Instagramissa @geishatherescuedcat