Kissat osaavat nauttia hetkestä ilman stressiä. Kun taas me ihmiset keräämme stressiä kaikkialta. Olisiko aika ottaa oppia sitä miten kissat elävät?
Saimme tällä kertaa hieman eri lähtökohdasta kirjoitetun tekstin, jossa lähestymme aihetta kissan näkökulmasta katsoen ja ihmisen kiirettä ihmetellen. Miten kissat osaavat nauttia niin kiireettömästä elämästä? Mitä meillä olisi opittavaa kissoista?
Tällä kertaa meidän ihmisten elämää ihmettelee kotikissa Eino alias ”finnish lifestyle cat” :
Opi hidastamaan – kotikissan näkökulma postmoderniin kiireeseen
Miten kello voi olla jo noin paljon? Missä mun avaimet on? Onko Aino käynyt jo lähtöpissalla? Pakko ottaa kahvi mukaan. Insta pitää päivittää, kun on vielä nätti valo. Monelta se seuraava bussi menee?
Kuulostaako tutulta? Niin minustakin. Ihmisperheeni aamusekoilun seuraamisesta on muodostunut minulle mielenkiintoinen rutiini viimeisen kahden vuoden aikana. Itsellänihän ei ole mihinkään kiire. Nimeni on Eino ja vietän hidastempoista leikatun kollikissan arkea kerrostaloasunnossa helsinkiläisellä esikaupunkialueella, missä kulkee urbaanin cityelämän
ja maaseutumaisen lähiluonnon raja. Instagramissa minut tunnetaan nimellä @finnishlifestylecat.
Geneettisessä cocktailissani on kolme neljäsosaa brittiläistä herrasmiesenergiaa sekä yksi neljäsosa skottilaista braveheart -karismaa. Tämä yhdistelmä on muokannut minusta rauhallisen, mutta uteliaan sisätiloissa seikkailijan sekä tunnelmallisen kodin parhailla tarkkailupaikoilla viihtyvän pohdiskelijan.
Pohdintojeni kohteeksi valikoituu yhä useammin nykyihmisen tiheäsykkeinen ja suorittamiseen tähtäävä elämäntyyli, joka tuottoisasta pyrkimyksestään huolimatta tuppaa muodostamaan hiertäviä kiviä ihmisen henkisen hyvinvoinnin kenkään.
Vaara vaanii kiireen keskellä
Varomaton ihminen imaisee helposti mukaansa stressin aiheita sieltä, missä hän ikinä kulkeekaan. Ne tarttuvat takiaisina takkiin työelämästä, yhteiskunnan eri instansseista, harrastuksista, vanhemmuusfoorumeilta ja muilta sosiaalisen median kentiltä. Paineet kiteytyvät helposti vaatimukseksi onnistua elämän eri osa-alueilla täydellisesti saaden
menestyksen samalla näyttämään ulospäin mahdollisimman helpolta. Seurauksena ihmistä kuitenkin väijyy usein pettymys sekä uupuminen kokemukseen omasta riittämättömyydestään.
Kotikissana minun on vaikea ymmärtää, miksi hyvinvoinnin merkityksen tiedostava postmodernin ajan homo sapiens suostuu leikkimään tällä henkisen kärsimyksen ketunraudoilla ansoitetulla pihamaalla. Jos minulta kysytään, niin ihmisen kannattaisi siirtyä sisätiloihin, vetää villasukat jalkaan ja ottaa nokoset. Opettelemalla pysähtymään ja astumaan hetkeksi hikileikin ulkopuolelle, hän voisi oppia tekemään tärkeitä havaintoja
tavastaan elää sekä sen yhteydestä omaan vointiinsa.
Toki tarkoitukseni ei ole ohjata ketään irtisanoutumaan yhteiskunnallisesta todellisuudesta (oma lehmä ojassa -kissanruoka ei ole ilmaista) vaan kannustaa ottamaan oma hyvinvointi haltuun opettelemalla tiedostamaan hidastamisen tarve sekä aktiivisesti harjoittelemalla kiireettömän läsnäolemisen taitoa. Kotikissan elämää mallintamalla ihminen voi oppia
palaamaan perusasioiden äärelle, pieniin asioihin ja pieniin hetkiin.
Ota kissasta mallia
Minun hyvinvointini reseptin saa jokainen lainata. Silloin kun olen väsynyt, minä nukun. Silloin kun minulla on nälkä, pyydän ruokaa. Silloin kun olen virkeä ja leikkisä, teen ympäristöstäni seikkailupuiston. Silloin kun olen utelias, katselen ympärilleni ja opin uutta. Silloin kun kaipaan hellyyttä, hakeudun toisen lähelle. Muuta en tarvitse hyvään elämään. Lisääthän siis sinäkin arkeesi kotikissamaisia hetkiä, joissa avainsanoja ovat kiireettömyys, läsnäolo, lämpö, turvallisuus ja hengitys. Kun harjaannut näissä tarpeeksi, älä ihmettele vaikka oppisit itsekin kehräämään.
Rakkaudella,
Eino
@finnishlifestylecat
