Kissan kanssa telttailu, mitä se vaatii, miten telttailuun on syytä varautua ja onko se kissan kanssa niin hankalaa mitä voisi kuvitella? Tämä on aihe mikä on mietityttänyt monia ja josta olemme välillä saanet kysymyksiä. Ensinnäkin viimeiseen kysymykseen vastaan heti että riippuu kissastasi, mutta todennäköisesti ei. Ainakin kissan kanssa telttailulle kannattaa antaa mahdollisuus, jos telttailu itsessään kuuluu harrastuksiisi. Mikä sen hienompaa kuin jakaa luontoon liittyvät harrastukset lemmikin kanssa. Hyviksi syiksi luettelisin että kissa saa enemmän aktiviteettia, viihdykettä ja pysyy pirteämpänä, sekä se vahvistaa sidettä lemmikin ja omistajan välillä, unohtamatta sitä tosi asiaa että se saattaa helpottaa sinun itsesi elämää. Ai miten? Jos muutenkin kaipaan yön yli metsäretkille, ei sinun tarvitse aina miettiä hoitopaikkaa tai jättää kissaasi yksin kotiin.
Lemmikin kanssa matkustaminen ja retkeily on vahva nouseva trendi. Myös kissojen kanssa matkustavien ja retkeilevien määrä on lisääntynyt. Kissan kanssa retkeily on siis tällä kertaa Dalin ihan oma aihe joka sivuuttaa meidän Saimaan Road trippiämme tältä syksyltä, mutta josta kerromme toisessa artikkelissa lisää. Joten tervetuloa tutustumaan kissan kanssa retkeilyyn meidän näkökulmasta.
Mitä kissan kanssa telttailu vaatii?
Kissan kanssa telttailu vaatii avointa mieltä, hidasta tahtia ja ehdottomasti kissan ehdoilla kulkemista. Mikä toimii meillä, ei välttämättä toimi kaikilla. Tästä syystä haluan kertoa mihin varauduin aivan ensimmäisellä telttaretkellä ja miten se lopulta meni.
Ensimmäisen telttaretken tein kissan kanssa kahdestaan sen ollessa ehkä vajaa vuoden vanha. Olin päättänyt antaa sille mahdollisuuden, koska retkeily oli itselle rakas harrastus, myös telttailun kannalta. Ja pakko sanoa että omistaja jännitti huomattavasti enemmän kuin kissa. Olin varautunut kissanhiekalla, koska en ollut varma miten se asia toimisi muuten. Tällöin en myöskään tiennyt ihmisiä jotka olisivat telttailleet kissansa kanssa tai tiennyt käytännön vinkkejä. Mutta en uskonut että se kovin paljon koiran kanssa telttailusta voisi erota. Keventääkseni omaa kuormaani ja hajuhaittoja, kannoin mukanani puuhiekkaa muovipussissa, jonka voisin avata isoksi aukoksi ja toimisi näin laatikon sijasta. Tämä taas osoittautui turhaksi meillä ja Dali nukkui yöt tekemättä asioita. Mutta meillä kissa myös ilmoittaa kyllä isoon ääneen maukumalla jos hätä on jo pelkästään ulkoillessa, jolloin tajuan jäädä odottelemaan. Joten se ilmoittaisi tästä kyllä teltassa jolloin voin lähteä käymään ulkona tarpeen vaatiessa sen kanssa. Eli tärkeää on että kissa pystyy tekemään asiansa myös ulos.
Mukana oli ns. maakoukku, johon kissan sai hihnasta kiinni, esimerkiksi teltan kokoamisen tai ruokailun ajaksi jos oli tarvetta. Sekä myös lämmin takki kylmiä öitä varten, koska oli jo alkusyksy, sekä alusta kissalle missä maata. Meillä se oli vanha pieni Ikean kylpyhuoneen matto. Sekä tietysti ruokaa pienissä pusseissa ja vettä, ei se oikeastaan muuta vaatinut.
Toisaalta olin totuttanut dalin jo aiemmin suljettuihin oviin, niin että olemme nukkuneet muun muassa makuuhuoneen ovi kiinni, molempien nukkuessa makkarissa. Joten Dali ei varsinaisesti raavi suljettuja ovia, siten kuin monet kissat saattavat tehdä, joka on voinut auttaa siihen ettei teltasta yritetä pois.
Missä Dali telttaili ensimmäisen kerran ja miten se meni?
Suuntasimme Nuuksioon, koska se oli julkisten kannalta helpoin ratkaisu, joten yksi yö onnistuisi varmasti tavalla tai toisella. Nuuksio polkuineen oli jo ennestään tuttu ja pienissä poluissa suuntasimme hyvinkin vauhdikkaasti eteenpäin, mutta isoimmille ja ihmimassoille tunnetuimmille poluille tultaessa, matkanteko hieman hidastui. Toisaalta valitsin viikonpäiväksi päivän keskeltä viikkoa, jotta telttailijoita ei olisi liikaa ja vietin itse kesälomaa. Holma saarijärvelle saavuttuamme, paikalla oli ainoastaan yksi pariskunta ja yki yksittäinen telttailija.
Pystytin teltan ja kävelimme vielä hetken Dalin kanssa metsässä, jotta sain myöhemmin rauhassa syödä nuotion äärellä, kissan nukkuessa väsymystään vieressä. Tämän takia pelkäsin että teltassa nukkuminen vaikeutuu, sen vetäen hirsiä jo aikaisemmin, mutta olin väärässä. Telttaan päästyämme Dali ihmetteli ötököitä katossa, yrittämättä niitä kuitenkaan kiinni (jos eivät olleet telta sisällä). Se istui pitkään paikallaan katsoen kattoon, mutta päätti lopulta käpertyä nukkumaan sille tuodun maton päälle.
kissa oli narusta löyhästi kiinni kädessäni, että heräisin jos se yrittäisi raapia tiensä ulos ja heräilin vähän väliä huonosta unesta vain varmistaakseni että Dali nukkui. keskellä yötä se päätti tulla tuttuun tapaansa nukkumaan pääni viereen, mutta änkesi itsensä myös makuupussin pääosion sisälle. Tiedä sitten tuliko kissalle kylmä vai hellyydenkipeys, mutta se lämmitti omistajan mieltä ja loppu yö nukuttiin rauhallisemmin mielin.
Aamun valjetessa, Dali söi rauhassa omaa aamupalaansa ja itsekin sain syödä rauhassa ja pakata tavaroita teltan sisällä, ilman että mihinkään oli vielä kiirettä. Kun teltan ovi vihdoin aukesi, Dali haisteli hetken ilmaa ja oli taas virtaa täynnä ja valmis juoksemaan pitkin metsiä.
Mitä tämä opetti ja miten telttailu on tästä lähin sujunut?
Tämä kerta opetti luottamaan enemmän kissaan ja itseeni, sekä meidän väliseen suhteeseen. Dali luottaa minuun ja nukkumapaikalla ei ole väliä, kunhan itsekin nukun siellä. Dali ei myöskään tarvitse hiekkaa retkillä mukana, kun olemme patikoimassa, koska se tekee asiansa ulos ja öisin ei ole ollut asiaa tarpeille. Ruokaa pitää tosin mustaa itse antaa säännöllisesti ja rauhallisessa paikassa, koska hauskassa ja jännittävässä ulkoilussa sekin saattaa unohtaa ruokailun eikä syö kerralla paljoa.
Tämä ei tarkoita että oma kissasi ei tarvitsisi omaa hiekkaa mukaan tai että se ei yrittäisi raapia tietään ulos. Tämä tarkoittaa sitä että jos me ja monet muutkin siinä pystymme, voi kuka tahansa siinä onnistua. Mutta kannattaa edetä pikkuhiljaa ja ehkä se kissanhiekka mukana ensimmäisellä kertaa. Toisaalta puupelletit ovat varmasti toimivin siinäkin tapauksessa että se ei voi rikkoa telttaa, kuten kova hiekka voi kevyen teltan kanssa tehdä, jos hinkkaa hirveästi pohjaa.
Saimaan reissulla telttailimme auton kanssa, jolloin kissan pystyi välillä pistämään autoon jos oli tarvetta, mutta pääsääntöisesti se hengaili teltan ulkopuolella kanssamme, hihnan ollessa sidottu auton peräkoukkuun kiinni. Toisaalta tällä retkellä meillä oli mukana myös hiekkalaatikko. Ihan siitä syystä että kuljimme autolla, joten tilaa oli kuljettaa. Sekä siitä syystä, että ajoimme autoa päivittäin, jolloin ei isoilla teillä ole aikaa etsiä kissalle sopivaa asiointipaikkaa (tai odottaa sitä että kissa lopulta löytää sellaisen). On helpompi ottaa laatikko esille kun kissa alkaa maukumaan hätäänsä. Norjan retkellä käytin myös tractive pantaa ja valjaiden lisäksi kaulapantaa, tupla varmistuksena. Mutta koska joka vuosi oppii lisää siitä, mihin Dali pystyy, annan luottoa sille koko ajan enemmän. Tämä ei tarkoita sitä, ettenkö tulisi käyttämään esimerkiksi tractive pantaa tai kaulapantaa lisänä vielä joskus, mutta se tarkoittaa sitä että ei se telttailu ole välttämättä sen kummempaa kuin kotona nukkuminen. Kuten ei se Norjassa patikoiminen eronnut Suomessa patikoimisesta sen puolesta miten kissa käytäytyy.
Toivottavasti artikkelista oli joillekin hyötyä ja kysymyksiä saa ehdottomasti laittaa tulemaan jos jokin askarruttaa!
