vapaaehtoistyö

Kissojen tilapäiskodiksi ilman kissa kokemusta?

kissojen tilapäiskotina

Kissojen tilapäiskodiksi ilman kokemusta kissoista? Miten se voisi olla mahdollista?

Tällä kertaa tarjoamme toisenlaista näkemystä kissojen tilapäiskodiksi ryhtymisestä. Tarinaa siitä, miten ihminen joka ei hirveästi tunne kissoja, tai ei edes miellä olevansa kissa ihminen ryhtyy kissojen tilapäiskodiksi. Ja siitä miten koti täyttyy apua tarvitsevista kissoista sen jälkeen kun kissojen tilapäoskodiksi on päätetty ryhtyä. Vierailevana kirjoittajana toimii ihana Pauliina, jonka sydän sykkii eläinten auttamiselle.

Kopallinen kissoja – ensimmäinen vuosi kissojen tilapäiskotina

kissojen tilapäiskodiksi


Hullu kissanainen tässä hei. Nykyisin voin esitellä itseni näin. Olen aiemmin ajatellut olevani enemmän koiraihminen ja yleisemmin eläinrakas. Ennen päätöstä kissojen tilapäiskodiksi ryhtymisestä olin
harrastusteni ja työni kautta nähnyt villiintyneitä kissoja, sekä tilanteita, joissa ihmisen pahoinvoinnista kärsivät myös eläimet. Eläinsuojelusta ja nimenomaan yhdistysten toiminnasta oli kuitenkin maallikkona hankala löytää itselle luontaiselta tuntuvaa tapaa osallistua. En kokenut olevani tarpeeksi eläinsuojelija.


Vuosi sitten hakeuduin kuitenkin muutamien mutkien kautta mukaan Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen, eli PESU ry:n toimintaan. Olin selaillut heidän sivujansa ja törmännyt jatkuvaan tilapäiskotien tarpeeseen.
Koska eläinten kanssa tekeminen oli se, mitä halusinkin, oli toimeen tarttuminen helpon tuntuista. Kissa eläimenä ei ollut erityisen tuttu, mutta luotin omaan tiedonhaluuni ja kiinnostukseeni tutkia ja opetella eläimen kuin eläimen lajityypillistä käyttäytymistä ja tarpeita. Myös yhdistyksen toimintatavat, periaatteet ja arvot vastasivat omiani.


”Pari arkaa saunakissaa voisi olla hyvä näin alkuun”

kissojen tilapäiskodiksi

Yhdistyksen haastattelussa ja tilapäiskotiperehdytyksessä mietin, että alkuun kannattaa aloittaa rauhallisesti, pienellä kissamäärällä. Aloitin kuitenkin melkoisella rytinällä, mikä sinänsä ei ole PESUn, eikä muidenkaan yhdistysten normi uusien kotien kohdalla. Minun tapauksessani vaikutti sekä elämäntilanne, joka mahdollisti runsaan kotona olon, että harrastuneisuus. Käsitys omista voimavaroista ja vahvuuksista
auttoi myös hahmottamaan missä mennään. PESU loukutti heti aloittaessani suuren maalaiskissapopulaation ja kodeista oli huutava pula.

Päädyin majoittamaan kahta aikuista kissaa ja kopallista niiden pentuja. Ensin ne tulivat vain hätäpaikalle, mutta hetken asiaa työstettyäni kaikki jäivät meille pidemmäksi aikaa tilapäiskotiin.
Kotonani on tähän mennessä asunut neljätoista PESUn kissaa. Matkan varrelle on sattunut pienenä yllätyksenä tullut synnytys, kissanpennun tehohoitoa nesteytyksen ja pulloruokinnan avulla, kahden pienen pennun menehtyminen pian syntymän jälkeen, jäljelle jääneiden pentujen kasvun seuraamista, kolmen huonokuntoisen aikuisen kissan hidas, mutta palkitseva kuntoutuminen ja yksi raajan amputaatio. Tähän voi toki lisätä ”normaalit jutut”, eli aika todella monta matokuuria, kastraatioista ja sterilisaatioista toipumisia, loputtomalta tuntuvaa hiekkisten siivoamista ja kakkojen tarkkailua. Olen toivonut hoidettavakseni populaatiosta tulevia, villiintyneitä tai kokonaan vaille ihmiskontakteja jääneitä kissoja.
Niitä olen myös saanut.

Villiintyneestä kissasta kotitiikeriksi

Tilapäiskodin arkea


Pelkäävän ja huonokuntoisen kissan kesyyntymisen ja kuntoutumisen seuraaminen on todella palkitsevaa.
Aran kissan kanssa ensimmäiset vastavuoroiset silmien siristelyt, ripuloivan kissanpennun kiinteä kakka tai populaatiokissan leikkimään oppiminen ovat aina yhtä hienoja hetkiä. Raskaina päivinä raivon ja surun
kanssa pärjäämiseen saa tukea muilta aktiiveilta ja siitä, että tietää tehneensä eläimen eteen parhaansa. Usein enemmän kuin kukaan aiemmin.

Varsinkin populaatiosta tulevien, vaille ihmiskontakteja jääneiden kissojen kanssa työskentely vaatii malttia ja tietynlaista suunnitelmallisuutta. Usein stressaantuneet ja uuteen tilanteeseen joutuneet kissat jähmettyvät piiloonsa kyhjöttämään. Ne liikkuvat ihmiseltä salaa, ehkä uskaltavat sähistä tai murista ihmisen lähestyessä. Joku hurja jopa poksahtelee. Hui kauhistus.
Alkuun tämä kuuluu asiaan, mutta pikkuhiljaa, eläimen tahtiin sovitettuna, on tätä käyttäytymistä myös haastettava. Ruokakuppi voi siirtyä kauemmas turvalliseksi koetulta alueelta, ihminen viipyykin tilassa pidempään, tulee lähemmäs ja mukaan voi tulla pientä leikkiin tai namin syömiseen houkuttelua. Omalla kohdallani nämä kaikki ovat tapahtuneet hyvin luontevasti, kissan rohkaistuessa.
Ulkoa tulevat kissat on erityisen tärkeää aluksi eristää perheen muista eläimistä. Pienempi tila on eduksi myös eläimettömässä kodissa, sillä koko taloa on ankea puhdistaa ulkoloisista tai muista mahdollisista tarttuvista taudinaiheuttajista. Rajatumpi tila edistää onneksi myös kissan turvallisuuden tunnetta ja helpottaa ihmiseen totuttelemisessa. Yhdistykset osaavat neuvoa näissä asioissa hyvinkin kattavasti.


Jokainen kissa kesyyntyy, eli tottuu ja oppii toimimaan ihmisen kanssa, omaan yksilölliseen tahtiinsa. Joku on viikossa valmis syömään ihmisen läsnä ollessa ja kiinnostuu leikkimisestä, toisella kestää kuukausia päästä samaan pisteeseen. Kaikista kissoista ei koskaan tule täysin käsittelykesyjä, mutta olisi väärin väittää, että villikissa ei kesyynny. Tavoitteena ei tarvitse olla sylissä viihtyvä kehruukone. Riittää, että kissa pystyy elämään hyvää ja stressitöntä kissanelämää, ihmisen kanssa tilaa jakaen. Usein syvempi luottamus rakentuu vasta kissan omassa loppuelämänkodissa. Monista rescue-kissoista, myös näistä populaatiotaustaisista ”villikissoista”, kuoriutuu ajan kanssa, oikeassa ympäristössä, valloittavia kissapersoonia ja perheenjäseniä.


Miten kissojen tilapäiskodiksi pääsee?

kissojen tilapäiskodiksi


Kissojen tilapäiskodiksi ryhtyessä hoidat omassa kodissasi eläinsuojelujärjestön vastuulleen ottamaa eläintä. Vastaat eläimen terveydentilasta ja päivittäisestä hoidosta vähintään yhtä hyvin kuin oman lemmikinkin.
Useissa yhdistyksissä eläinlääkärikulut katetaan yhdistyksen saamista lahjoituksista. Käytännöt eläimen tarvikkeiden sekä ruokien suhteen vaihtelevat enemmän. Tilanteen mukaan ne voi osittain tai jopa kokonaisuudessaan saada yhdistykseltä. Ajatuksena on, että eläimen terveydentila selvitetään ja se hoidetaan kuntoon, jos mahdollista. Kissa steriloidaan tai kastroidaan, rokotetaan ja sen FIV/FELV status selvitetään. Sen jälkeen kissalle etsitään aivan oma loppuelämän koti.


Tilapäiskotina toimiminen ei ole ”elinkautinen”, vaan hoidokkia ottaessa voi hyvin määritellä, mihin saakka pystyy sitoutumaan siihen. Ihan muutaman kuukauden takia en kuitenkaan itse suosittelisi mukaan lähtöä.
Kyse ei ole lemmikkivuokraamosta vaan eläinsuojelusta. Toiminnassa on mukana kaikenlaisia ihmisiä, opiskelijoista eläkeläisiin, sekä koteja ja perheitä, joille oman lemmikin hankkiminen on elämäntilanteeseen
nähden liian pitkäkestoinen sitoutuminen. Varoituksen sana kuitenkin, hoidokkeihin kiintyy helposti.


Luopumisen hetkellä omaa haikeutta helpottaa ajatus niistä kissoista, jotka tilapäiskotipaikan vapautuessa saavat mahdollisuuden parempaan elämään. Myös kissan omien ihmisten lumoutuneet ilmeet kissan kanssa kotiin lähtiessä ja kuulumisviestit kuvatervehdyksineen lämmittävät mieltä aivan erityisellä tavalla.
Tilapäiskodin ei tarvitse olla erityisen kokenut, osaava tai erinomainen. Vastuullisuus ja sitoutuminen eläimen hyvään hoitoon ovat tärkeimmät vaatimukset. Neuvoja, apua ja tukea saa yhdistyksen muilta tilapäiskodeilta ja aktiiveilta, kun vaan uskaltaa kysyä. Halu oppia ja ymmärtää kissaa eläimenä on olennaista, samoin valmius kyseenalaistaa myös omia ennakkokäsityksiään. Rohkea yhteydenotto paikalliseen yhdistykseen on kaikki, mitä alkuun tarvitset jos kissojen tilapäiskodiksi ryhtyminen kiinnostaa.


Omien rajojen tiedostaminen on tärkeää

Grigo tilapäiskodissa
Grigo etsii tällä hetkellä vakituista kotia

Hoitoon tulevissa eläimistä voidaan katsoa tilapäiskodin tilanteeseen ja kokemukseen mahdollisimman
hyvin sopiva hoidokki. Hoidokkien määrän saa toki itse päättää. Eläimen tilapäiskodin tarve voi vaihdella todella paljon. Joku saadaan kuntoon ja koti löytyy muutamissa viikoissa tai kuukaudessa, toinen joutuu odottelemaan vuosia omaa kotiaan. Muutokset ja tilapäiskodista toiseen siirtymiset ovat kissalle rankkoja, joten niitä tulisi tehdä vain harkitusti. Yhdistysten hoiviin tulee hyvin monenlaisia kissoja ja niiden taustat vaihtelevat rakastetusta sylikehrääjästä räikeästi kaltoinkohdeltuun. Vaikka tiedot kissan saapuessa ovat usein vajavaiset, voidaan tilapäiskotia valitessa huomioida sekä kodin voimavarat, että eläimen todennäköinen hoidontarve.


Tilapäiskoti oppii tuntemaan kissan parhaiten. PESUn käytäntönä on, että tilapäiskoti laatii myös kissan esittelyn nettisivuille ja lopulta tekee päätöksen kissan kodista yhdistyksen seulomien ja kissaa tapaamassa
käyneiden ehdokkaiden joukosta. Tilapäiskodilla on myös valta olla luovuttamatta kissaa, jos koti ei jostakin syystä ole kissan tarpeisiin nähden se oikea. Adoptiosta kiinnostuneiden ja kissojen omaksi kodiksi valikoituneiden ihmisten tapaaminen on antoisaa. Tärkeä osa eläinsuojelua on myös tiedon jakaminen ja neuvonta, jota tulee tehtyä paljon ikään kuin siinä sivussa. Kissojen kotiehdokkaiden tapaaminen ja päätösten tekeminen vaatii kuitenkin oman aikansa, eikä läheskään aina ole helppoa. Kokonaisen pentueen kodinetsintä on tilapäiskodille melkoinen loppurutistus.


Kolmijalkainen kolli

kissojen tilapäiskodiksi

Kaikkiin hoidokkeihin sitoutuu ja siten myötä myös kiintyy. Toisiin suorastaan rakastuu. Foster failure, eli tilapäiskotiinsa adoptoitu kissa, ei taida olla mikään harvinaisuus. Minun kohdallani sellainen tuli jo ensimmäisten hoidokkien joukosta. Sinaida oli seitsemästä, noin 8vk ikäisestä pennusta se vihainen, joka purra niittasi PESUn kissakoordinaattoria hanskan läpi. Siinä hötäkässä jäi sukupuolen tutkiminen vähän vajaaksi. Pentukopasta oli ennakkotieto, että yksi ontuu. Ontumisen syyksi paljastui vajaasti kehittynyt tynkäjalka. Ja tietysti tällä sisupussi-Sinaidalla. Sintti kävi lääkärissä, jossa rukkasilleni alkuun naureskeltiin. Ei naurettu kauaa.

Neiti saatiin hädin tuskin rauhoittumaan röntgenkuvaa varten. Jalassa oli synnynnäinen kehityshäiriö, eli takajalka puuttui kinnernivelestä alaspäin. Lääkäri suositteli amputaatiota kissan täyttäessä 3kk. Amputaation yhteydessä Sinaida paljastui pieneksi kollipojaksi. Sintti sai lohdutuksena pääkallokaulapannan ja toipilasaika alkoi. Pennun ei saanut antaa juosta tai kiivetä, mutta häkkilepoa sille ei määrätty. Sinaid vietti siis ensimmäisten päivien jälkeen aikaa valjaissa muiden pentujen seurassa ja omassa tilavassa kevythäkkiyksiössään. Sinailta ei paljon kyselty, mihin se on valmis koskettamisen suhteen. Se oli kuitenkin uskomattoman helppo potilas alun kriisien jälkeen. Sain ommella sille haavapukuun korjauksia kissan istuessa sylissäni tyynen rauhallisesti.


Sinai käy todennäköisesti läpi elämänsä säännöllisesti fysioterapiassa ja tekee leikin ohessa pientä ”kotitreeniä”. Sinai on nyttemmin päättänyt, että siihen ei kosketa kuin rapsuttelumielessä. Onneksi fysioterapeutti saa kissan käsitellä läpi ja se rentoutuu hyvin. Sinaille oli hankala löytää minun kriteerini täyttävää kotia. Ihania vaihtoehtoja löytyi, mutta muut eläimet ja vilkkaat lapset tuntuivat tämän kissan kohdalla turhan suurelta riskiltä. Olin varmaan ommellut sydämeni siihen haavapukuun. Sinai, Sinaid, Sinttu, Sintti Sinttinen oli jo kotona.


Ne saunakissat

kissojen tilapäiskodiksi

Kissakoppani kylkiäisinä tulleet emokissat osoittautuivat myös suuriksi persoonallisuuksiksi.
Lumenvalkoinen Zoja ja kolliksi myöhemmin todettu pitkäturkkitiikeri Kasjan ottivat kotini valtakunnakseen kuin varkain. Olin ennakoinut, että aikuiset kissat tuskin ennen joulua pyörisivät ympäri asuntoa minun
nähteni. Kuinka väärässä olinkaan. Zoja-neito pyöräytti pian saavuttuaan pennut ja puolusti niitä tulisesti.
Onneksi pääsimme yhteisymmärrykseen. Zoja oppi sallimaan pennunkäsittelyn, kunhan ensin leikitin sitä sulkalelulla. Hän oli suuri saalistaja ja selvästi aivan pentu itsekin. Lääkäri arvioi iäksi 1,5 vuotta, pentueiden määräksi 2-4.


Sekä Zojan, että Kasjanin hampaat olivat onnettomassa kunnossa. Kasjanin iäksi arvioitiin 2-5 vuotta. Sillä todettiin röntgenkuvissa itsekseen jo parantunut leukaruston murtuma. Lemmikkikissa olisi vastaavaan
vammaan saanut vahvan kipulääkityksen ja rautalankavirityksen tukemaan leukaa parantumisen ajaksi.
Kasjan oli jotenkin selviytynyt itsekseen. Se painoi kaksi viikkoa sisällä oltuaan 2,8kg ja kuukauden jälkeen 4,6kg. Kasjan keskittyi isompien pentujen, Navilin, Nakoman, Grigon, Oprin, Sinain, Vassan ja Tieran leikittämiseen ja hoitamiseen. Zoja huolehti pienistä pennuista, Kostjasta ja Kuismasta. Zojan pennuista pienet Laikku ja Pirpana eivät olleet vielä valmiita tähän maailmaan.

Zoja ja Kasjan muuttivat yhdessä tuumin saunasta olohuoneeseen ja kirjahyllyn päälle. Ihmisen Kanssa leikkiminen oli molempien mieleen, tosin Zoja kantoi koko tilapäiskotiaikansa nimeä rouva räpsytassu. Se oli toiminnan nainen, suhahti, räpsäisi ja jäi sitten miettimään mitä mieltä oikeasti olisi. Lokakuussa molemmat elokuun lopulla tulleet aikuiset kissat olivat näkyvillä ja pitivät kotiani linnanaan.


Eläinsuojelu tempaa mukaansa

Jeli tilapäiskodissa
Jeli kissa etsii tällä hetkellä sitä loppuelämänsä kotia

Ensimmäinen vuoteni tilapäiskotitoiminnassa sujui pitkälti tästä suuresta populaatiosta tulleiden kissojen kanssa. Siinä sivussa olen päässyt myös tutustumaan kissan terveydenhoitoon paljon laajemmin kuin tavallisena lemmikin omistajana, sekä harjoitellut populaatiokissojen loukutuksen saloja. Kissojen sielunelämä, sekä suhteet lajitovereihin ovat tulleet aivan uudella tavalla tutuiksi. Välillä toki mietin, onko tässä kaikessa mitään järkeä. Mutta toisaalta, mitäpä sitä eläinrakas ihminen muutakaan harrastaisi kuin kissanpelastustoimintaa. On niitä hullumpiakin harrastuksia.


Tätä kirjoittaessani luonani asuvat PESU ry:n kissat Grigo ja Jeli, joiden kodin etsintä on juuri aluillaan.
Niiden arkea voi seurata Instagramissa tilillä @kopallinenkissoja.

Grigo on jo kertaalleen omaan kotiin muuttanut kollipoika, jonka yhteiselo perheen muiden kissojen kanssa ei kovasta työstä huolimatta lähtenyt sujumaan. Grigo elää pidennettyä pentuaikaa veljensä Sinain ja 6kk vanhan tyttöpennun kanssa. Se saa päivä päivältä paikattua kolhuja kokenutta itseluottamustaan. Jeli- kissa tuli minulle pahojen hammasongelmien kanssa pienenä vihaisena kiukkupallona. Sen todellinen luonne alkaa vasta nyt tulla esiin. Luottamus ihmiseen rakentuu hiljalleen ja pelko muuttuu uteliaisuudeksi.

Dali the adventure cat

Dali the adventure cat kaikki mitä kissasi tarvitsee.
Haluamme jakaa seikkailu kissojen ilosanomaa, sekä tarjota tietoa tärkeistä sivustoista. Haluamme pyrkiä jakamaan tietoa miten edetä kissasi kanssa seikkailijaksi, auttaa kissoihin liittyvissä kysymyksissä, sekä haluamme inspiroida ihmisiä lähtemään kissansa kanssa ulos! Dali the adventure cat on monien asioiden summa

(1) Kommentti

  1. […] verkkosivuille Vanhempi artikkeli ” kissojen tilapäiskodiksi ilman kissa kokemusta” Tags: dewieläinsuojelutyökissa populaatiotkissojen […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.