Kissan sijaiskotina toimiminen on vapaaehtoistyötä mikä ottaa ja antaa, mutta on hyvin palkitsevaa työtä. Voisitko itse harkita kissan sijaiskodiksi ryhtymistä?
Aihe on kiinnostanut itseäni ja olen asiaa harkinnut, mutta tiedostaen että kotona asuu melkoinen pomottaja, joten en ole uskaltanut tähän toimeen vielä ryhtyä. Tästä syystä, sekä syystä että sijaiskoteja tarvitaan kokoajan, oli ihanaa löytää ihminen joka on tätä tehnyt ja voi kertoa mitä kissan sijaiskotina toimiminen vaatii. Enkä usko että kaikki edes tietävät tästä sijaiskoti mahdollisuudesta. Se voisi antaa myös mahdollisuuden katsoa toimisiko se kissa elämä omassa kodissa, ennen kun päätyy ottamaan omaa. Annetaan siis tällä kertaa ääni ”kissan sijaiskoti elämää” blogia pitävälle ihanalle Tuijalle:
KIINNOSTAISIKO SINUA KISSAN SIJAISKOTINA TOIMIMINEN?
Meidän perheemme kasvoi noin neljä kuukautta sitten yhdellä nelijalkaisella, kun arka kissaneiti Sumu muutti meille sijaiskotiin opettelemaan normaalia kotikissan elämää. Kosketusta sietämättömästä kisusta on kuoriutunut tässä ajassa melkoinen sydäntenvalloittaja, pieni puskutraktori, joka rakastaa silittämistä.
Vielä on paljon asioita, jotka arveluttavat ja pelottavat, mutta päivä kerrallaan mennään eteenpäin yhdessä ihmetellen.
MILLAINEN KOTI SOPII SIJAISKODIKSI?
Kissan sijaiskotina toimiminen sopii aivan tavalliselle eläinrakkaalle perheelle, jolla on halu auttaa kodittomia eläimiä. Kodin täytyy olla valmis sitoutumaan eläimen hoitamiseen ennalta määrittelemättömäksi ajaksi ja
ottamaan vastuu eläimen hyvästä hoidosta. Sijaiskoti on nimensä mukaisesti eläimen väliaikainen koti sen ajan, kun ikioma, loppuelämän koti löytyy.
Sijaiskotieläimen ottamiseen täytyy olla toki tietyt valmiudet. Eläimelle täytyy löytyä kodista oma tila, jossa sillä on mahdollisuus tuntea olonsa turvalliseksi ja josta käsin se voi tutustua hiljalleen uuteen ympäristöönsä. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun perheessä on muita lemmikkejä. Omien lemmikkien terveydenhuollon täytyy luonnollisesti olla myös kunnossa (rokotukset ym.).
TARVITAANKO AIKAISEMPAA KISSA KOKEMUSTA?
Aikaisempi kissa kokemus on toki hyödyksi, mutta kissan sijaiskotina toimiminen ei vaadi ammattitason osaamista. Kodittomien eläinten avun tarpeet ovat moninaiset ja näiden tarpeiden ja omien resurssien mukaan määräytyy myös mahdollisuus toimia sijaiskotina. Kissat, joilla on erityistarpeita vaativat toki sijaiskodilta pitkäaikaista kissa tuntemusta ja osaamista. Mutta on myös kissoja, jotka hyötyvät jo siitä, että saavat tutustua normaaliin elämään kotiympäristössä ja opetella yhteiseloa ihmisen kanssa.
MIKSI SIJAISKOTEJA TARVITAAN?
Suomessa hylätään vuosittain noin 20 000 kissaa! Kyllä, se on käsittämätön määrä! Syitä kissan kodittomuuteen voi olla monia. On eläinsuojelullisia huostaanottoja, ”ei kenenkään kissoja” ja ihmisen välinpitämättömyyden ja julmuuden vuoksi kodittomiksi joutuneita eläimiä. Toki myös muuttuneet
elämäntilanteet voivat johtaa eläimen kodittomuuteen (esim. omistajan menehtyminen).
Eläinsuojat voivat olla aika ajoin hyvinkin ylikuormittuneita, eikä kaikille avun tarvitsijoille yksinkertaisesti löydy tilaa. Tässä vaiheessa sijaiskoteja tarvitaan kipeästi. Sijaiskodissa kissoilla on mahdollisuus kuntoutua ja toipua elämän eteen heittämistä koettelemuksista. Tai vain sosiaalistua ja opetella uudenlaista elämää ihmisen rinnalla.
SIJAISKODIKSI HYVÄKSYMINEN
Eläinsuojeluyhdistyksillä on erilaiset resurssit kodittomien eläinten auttamiseen. Joillakin on käytössään eläinsuojia, joissa eläimiä rakastetaan, hoidetaan ja kuntoutetaan ja niille etsitään sieltä käsin uudet kodit.
Toiset toimivat ainoastaan sijaiskoti periaatteella.
Koska jo kovia kokeneen eläimen hyvinvointi on eläinsuojelullisesti prioriteetti, ovat eläinsuojeluyhdistykset tarkkoja sijaiskotien suhteen. Näin ainakin Loviisan Kissatalolla, josta Sumu-neiti meille muutti. Useimmissa
paikoilla tehdään ennakko- ja neuvontakäyntejä kotiin ennen kuin se edes hyväksytään sijaiskodiksi. Näin varmistetaan toimiva yhteistyö ja eläimen paras mahdollinen hoito.
KUKA MAKSAA KULUT?
Sijaiskoti vastaa eläimen hyvästä hoidosta ja eläinsuojeluyhdistys eläimen hoidosta aiheutuneista kuluista.
Eli käytännössä sijaiskoti saa eläinsuojeluyhdistykseltä ruoat, hiekat ja muut tarvittavat tarvikkeet. Myös eläimen eläinlääkärikulut korvataan.
MITEN MEISTÄ TULI SUMUN SIJAISKOTI?
Kissa sijaiskotina toimiminen konkretisoitui itselleni oman vapaaehtoistyön kautta. Olen tehnyt nyt vajaan vuoden vapaaehtoistöitä Loviisan kissatalolla ja tutustunut siellä varsin vallottaviin kissapersooniin. Monia
ilon hetkiä on koettu yhdessä vapaaehtoiskollegoiden kanssa, kun kissat ovat lähteneet kissatalolta omiin, loppuelämänsä koteihin. Toiset nopeammin kuin toiset.
Varsinkin arkojen kissojen kohdalla sen oman kodin löytyminen saattaa kestää hyvinkin pitkään. Sumu kuului näihin ”maitolaiturille odottamaan jääneisiin”. Hän oli ollut kissatalolla yli vuoden, eikä omaa kotia vain ollut löytynyt. Paljon töitä vaativaa arkaa kissaa ei moni halua, eikä heitä voida kissakokemusta omaamattomaan kotiin, useinkaan antaa.
Kuningattaren suosion saavuttaminen ei ole mikään piece of nakki… Ja hän tuntuu näkevän kaikkialle… Onneksi Herra Mustavalkoinen tyytyy ainoastaan myhäilemään ja pysyy visusti erillään naisten kotkotuksista.
Perheessämme oli entuudestaan jo kaksi kissaa. Näiden kahden yhdistäminen aikanaan oli sen verran raastava ja vaikea prosessi, että kolmannen kissan ottaminen ei ollut edes käynyt mielessä. Mutta
vapaaehtoistöiden myötä halu auttaa vaan kasvoi ja kasvoi. Kissan sijaiskotina toimiminen antoi mahdollisuuden auttaa, mutta samalla vapautti minut kissojen keskinäisten suhteiden murehtimiselta.
Päämääränä ei ollut uuden lauman muodostaminen, vaan Sumun auttaminen uuden elämän alkuun.
Minua kyllä ystävällisesti varoiteltiin asiasta, jota yhdistyksemme puheenjohtaja oli vuosien varrella alkanut nimittämään positiiviseksi ”työtapaturmaksi”. Tilapäishoitolaisista kun oli useamman kerran tullut pysyviä asukkaita vapaaehtoisten koteihin…
MITÄ SE ON MEILTÄ VAATINUT?
Suoraan sanottuna paljon aikaa ja kovaa työtä. Pelkkä aika ei itsestään kesytä arkaa kissaa, vaan ihmisen täytyy olla sataprosenttisesti sitoutunut tekemään eläimen kanssa myös töitä. Aran kissan sosiaalistaminen
ei hoidu ”siinä sivussa”.
Nyt täytyy tietenkin muistaa, että puhun omasta näkökulmastani ja nimenomaan aran kissan sijaiskotina toimimisesta. Kaikki sijaiskotikissat eivät ole arkoja, vaan niillä on ehkä muita erityistarpeita. Olkoot ne tarpeet mitä hyvänsä, omaa aikaa täytyy olla valmis uhraamaan.
Meillä kesti reilu kaksi kuukautta ennen kuin Sumu oli vakuuttunut siitä, että meihin saattoi luottaa ja antoi ensimmäisen kerran koskea itseään. Tässä täytyy huomioida myös se, että olin Sumulle jo entuudestaan
tuttu ihminen. Mikäli näin ei olisi ollut, olisi kesyyntyminen voinut viedä vieläkin pidempään. Noihin kahteen kuukauteen mahtui melkoinen määrä työtunteja, joiden aikana luottamus ansaittiin. Ilmaiseksi se ei ole tullut.
Lisähaastetta tilanteeseen on tuonut perheemme ensimmäinen kissa, Kuningatar-Kerttu. Itsepäinen kuin mikä. Oikea boss-lady. Hänen nihkeä suhtautumisensa uuteen tulokkaaseen oli odotettavissa ja ennalta arvattavissa, mutta hieman yllättävän pitkään vanha rouva on jaksanut mielipiteidensä takana seistä. Joten pientä epämukavuutta on joutunut sietämään ja välillä pitkä pinnakaan ei ole ihan riittänyt rouvan jääräpäisyyttä katsellessa.
MITÄ KISSAN SIJAISKOTINA TOIMIMINEN ON MEILLE ANTANUT?
Valtavan määrän ilon hetkiä Sumun pienen pienistä edistysaskelista. Naurua omista kompasteluista. Hitsautumista yhteen perheenä tärkeän päämäärän saavuttamiseksi. Suuren määrän uutta tietoa kissojen
käyttäytymisestä. Ja sen rakkauden ja luottamuksen, joka eräänä päivänä ojennettiin. Sitä päivää en unohda koskaan.
Muutama päivä sitten otimme jälleen pienen tassun askeleen eteenpäin. Vaikka Sumua on saanut jo pitkään silittää lattialla, on korkeammalla ihmisen viereen tulo jännittänyt. Mutta nyt olemme selättäneet senkin mörön ja matka jatkuu seuraavien haasteiden parissa.
LUOPUMISEN HAIKEUS
Mielen sopukoissa on alkanut jäytää ajatus siitä, että jonakin päivänä tästä ihanasta sydänten valloittajasta on luovuttava. Uskon, että moni meitä paljon kokeneempikin sijaiskoti antaa aina palan sydäntään sijaiseläimen mukana sen muuttaessa omaan, loppuelämän kotiin. Siitäkin huolimatta nämä ihmiset jaksavat tehdä tätä arvokasta työtä vuodesta toiseen aina eläimen etu, hyvinvointi ja onnellisuus tähtäimessään. Sitä ei voi kuin ihailla ja arvostaa.
Toki on mahdollista, että meilläkin asuu tällä hetkellä se kuuluisa ”työtapaturma”. Ehkä mekin muutumme sijaiskodista loppuelämän kodiksi… aika näyttää. Tässä asiassa viimeisen ja samalla ratkaisevan sanansa sanoo Kuningatar Kerttu. Meidän ensimmäinen kissamme, se topakka typy, joka avasi meidän perheellemme ovet kissojen ihanaan maailmaan. Olipa lopputulos mikä tahansa, asia hoidetaan maaliin
saakka niin, että kaikilla kolmella viirusilmällä on hyvä olla.
Jos haluat tutustua Sumun ja hänen kavereidensa tarinaan paremmin, tervetuloa blogiini! Blogissa seurataan myös muita kissamaisia juttuja, ihmetellään kissojen välisiä kemioita sekä tutustutaan vapaaehtoistyöhön eläinten parissa. https://kissasijaiskodinelamaa.blogspot.com
Erityiskiitos Dalille ja taustajoukoille, että saimme tilaisuuden vierailla heidän blogissaan!
Tuija Kyllönen
