Kissan kanssa patikoimaan

Kissan kanssa patikoimaan, uhka vai mahdollisuus? Kissan kanssa patikointi vaatii pitkää pinnaa aluksi, mutta on vaivan arvoista. Miten me sen aloitimme Dalin kanssa ja miten me pidämme sitä yllä? Dalin kanssa aloitimme oikeastaan heti kun pääsimme ulos. Muutaman kerran kun olimme olleet kodin lähistöllä, suuntasimme Helsingin Uutelan alueelle, joka on kaunista metsää ja meren rantaa kauttaaltaan. Pakko myös myöntää, että siellä se ahaa elämys syntyi, että millaisissa olosuhteissa se kissan kanssa patikointi onnistuu. Dali rakastaa luontopolkuja, mitä pienempiä, sitä helpommin seurataan perässä, eikä jännitystä ole liikaa ilmassa. Mitä suuremmaksi tie yltyy, mitä enemmän on muuta liikennettä, sitä enemmän kiinnostus kohteita ja valppautta on kissallakin. Tämä ei tarkoita että Dali pelkäisi näissä tilanteissa, silloin on vain paljon luonnollisempaa katsella enemmän ympärilleen.

Eikä avarat ja tuuliset paikat ole myöskään parhaita paikkoja, muuta kuin piknikkeilyyn suojassa omistajien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että kissalla ei ole avarassa paikassa niin sanotusti turvallisia piilopaikkoja saalistajien varalta, jolloin se ei tunne oloaan välttämättä turvalliseksi näissä paikoissa.

Myöskin pitää todeta että vaikka Dali seuraa nätisti perässä yhtäkin omistajaa, on nopea kulku varmempaa kahden ihmisen kanssa. Oletin alussa syyksi sitä, että keskellä on turvallisempaa, mutta en ole täysin varma tästä olettamuksesta. Kissan kanssa on toki varauduttava hitaampaan kulkuun ja usein kannattaa ajatella matkan pituutta kaksinkertaisena ja varata aikaa, jotta ei tule turhautumista ensialkuun. Kissan kanssa patikoimaan ei lähdetä siis missään tapauksessa suorittamisen maku suussa ja aikatauluttamalla kaiken minuutilleen, vaan se on rauhallista kävelyä luonnossa, tavalla jolla voi nautti luonnon kauneudesta kissan näkökulmasta hidastaen tahtia.

Kissan kanssa patikoimaan on hyvä lähteä molempien ehdoilla

Meillä mennään molempien ehdoilla, joka tarkoittaa sitä että välillä syödään ruohoa pidempänä tieltä ja ajoittain tehdään muutama nykäisy fleksillä ja ns. kutsu ja jatketaan matkaa. On siis hyvä tehdä sama merkki, silloin kun on aika jatkaa matkaa. Toki se ei silti tarkoita sitä että kissa sitä aina tottelisi, onhan kissan luonne kuitenkin jääräpäinen ja välillä kuljetaan sylissä eteenpäin. Reppu on myös hyvä silloin kun kissa väsyy. Emmehän mekään samantien omaa huippu kuntoa, niin miksi lemmikkimme jaksaisi ensi seisomalta kävellä useamman kilometrin matkan?

Näinä hetkinä Dali tuli itse kiltisti reppuun lepäämään ja ilmoitti kyllä miukumalla kun on aika taas kävellä itse. Tosin pentuna tuntui että se olisi kävellyt liiankin pitkiä matkoja, joten välillä on hyvä itse huomioida milloin kissa tuntuu väsähtävän. Toisaalta reppu toimii myös turvapaikkana, niinä kertoina kun pelottava huuhkaja on huutanut lähistöllä tai reitti on avartunut liian peltomaiseksi ja avaraksi, on reppu hyvä juttu ohittaa nämä kohteet. Myös muihin ihmisiin ja koiriin on syytä tottua, koska joka paikassa niitä tulee vastaan. Tai ne pelottavat pyöräilijät ja juoksijat! Dali on tottunut näihin tilanteisiin hyvin, mutta joka kerta jäädään vaanimaan kun joku edellä mainituista lähestyy, kunnes tilanne on ohi ja jatketaan matkaa. Kävelevät ihmiset ovat kyllä ihan ok, mutta niissa juoksijoissa on jotain hyvin epäilyttävää. Eihän sitä voi tietää mitä vaaraa ne juoksevat pakoon? Tähän mennessä pisin matka päivän aikana on ollut 12km, mutta huomaa taas talven jäljiltä että pitkään kävelyyn on taas totuteltava pikkuhiljaa, koska viimeksi väsähdettiin jo 5km jälkeen.

Mitä ottaa huomioon ulkoilussa

Mitä pidempi ulkoilu on kyseessä, sitä parempi on ottaa mukaan naposteltavaa ja vettä. Kovalla helteellä on etenkin pidettävä huolta karvaisesta ystävästämme. Myös punkkikarkoite on hyvä olla. Meillä käytetään Symppis punkkikarkoitetta niskaan, mutta se ei toki estä kaikkia punkkeja tarttumasta, vaan vähentää niitä. Viime kesänä punkkeja joutui ehkä nyppimään niskasta viisi ja tänä keväänä niitä on päässyt kasvotusten tapaamaan vasta yhden. Hyvät valjaat ovat myös kaiken a ja o, mutta ne löytävät vain sovittamalla. Kissojen ruumiin rakenne vaihtelee ja toisilla on pakko olla niska hyvin kireällä, jotta ne eivät pääse karkuun. Tosin omat valjaamme istuvat hyvin, mutta eivät kiristä kaulaa, eli kissa pääsisi niistä kyllä halutessaan irti. Mutta olemme totuttaneet Dalin moneen stressaavaan tilanteeseen ja reppu kulkee aina mukana, niin ei ole vielä koskaan tullut tilannetta vastaan että kissa olisi päässyt pois valjaista tai edes yrittänyt sitä.

Eli rohkeasti kissan kanssa patikoimaan ja ulkoilemaan! Dali olisi innoissaan kun se kuulisi että se on enemmänkin normi asia kuin ihmettelyn asia. Se että olisi ihan normaalia kun kissa tulisi ulkoillessa vastaan, ihan niin kuin koiratkin tekevät.